Kuuntelin ratikassa, kun edessäni istuva henkilö kertoi tuttavalleen tulevansa juuri hieronnasta. Hän oli ollut ennestään tuntemattomalla hierojalla ja kertoi, että ei enää koskaan mene urheiluhierontaan, koska se on niin kovakouraista ja kipua tuottavaa. Sain pidellä itseäni, etten puutu keskusteluun heidän selkänsä takaa. Mutta samantyyppistä keskustelua käyn aika usein omien asiakkaideni kanssa.

Mistä on syntynyt käsitys siitä, että urheiluhieronta on kovaotteista, voimakasta ja syvälle kudoksiin menevää kun taas klassinen hieronta ei?

Minulla on palveluvalikoimassa sekä klassinen hieronta että urheiluhieronta. Olen opiskellut urheiluhierontaan erikoistuneessa oppilaitoksessa ja itsekin olen erikoistumisnäyttöni antanut urheiluhieronnasta. Minulle eron näissä tekevät suurimmaksi osaksi sen, että aktiiviurheilijan kisa- ja harjoittelukausi otetaan hieronnassa huomioon ja usein hieronnat sovitetaan harjoittelukalenterin kanssa synkronismiin. Urheiluhieronta voi myös olla suoritukseen valmistava tai siitä palauttava.

Jos siis minulle tulee asiakas, joka on varannut urheiluhieronnan mutta hän ei ole aktiiviurheilija, niin hierontani ei juurikaan eroa siitä mitä se olisi, jos asiakas olisi varannut klassisen hieronnan. Hierontaotteet ja paineen käyttöskaala ovat samat.

Uuden asiakkaan kanssa teen tutkimuksen rangalle, nivelille ja lihaksille kartoittaen ongelman syntysyitä. Jos toiveena on rentouttava, enemmän spa-tyyppinen hieronta, niin silloin en niin paljoa keskity liiketesteihin, mutta muuten teen keskustelun aikana kartoitusta asiakkaan tilanteesta, hänen terveydentilastaan ja sen historiasta huomioiden toiveen kaikessa tekemisessäni.

Yksi uusi asiakkaani, joka on käynyt elämänsä aikana paljon hieronnassa, antoi palautetta 75 min hieronnan päätteeksi: ”Kätesi olivat koko ajan juuri siellä missä pitikin. Kukaan hieroja ei ole aiemmin hieronut kainalon alta vaikka olen yrittänyt kuvailla missä ja millainen vaiva on.” Eräs asiakas kävi niska-hartiahieronnassa lounastunnillaan ja hänellä oli Oura-älysormus kädessään. Myöhemmin hän laittoi minulle kuvan, joka osoitti, että syke oli hieronnan aikana laskenut selkeästi alle keskiarvon leposykkeen puolelle 32 minuutin ajaksi normaaliin toimistotyöpäivään verrattuna. Hänelle tein jumeja avaavan hieronnan. Jos tavoitteena olisi ollut rentoutus, syke olisi todennäköisesti pysynyt suurimman osan 60 minuutin ajasta leposykkeellä.

Olen nyt 6 kk:n ajan tehnyt hierontatyötä ja luotan siihen, että oikeasti anatomia on sormenpäissäni ja ne kyllä tietävät missä ongelma on ja miten sitä lievittää. Käsissäni myös tunnen pysyykö hierottavan keho rentona ja vastaanottavana vai onko käsittelyni liian voimakasta. Aika harvan asiakkaan kanssa on myöskään ote jäänyt liian kevyeksi, jos lihaksisto on sitä vaatinut. Vaikka täytyy tunnustaa, että montaa isokokoista harjoitettua lihasjantteria en saman päivän aikana jaksaisi auki hieroa, sen verran kovakuntoista lihaksistoa löytyy ja paljon! Toisaalta taas muu osaamiseni meditaatio-ohjaajana ja energiahoitajana tuovat erilaista syvyyttä tekemiseeni ja monipuolisuutta työkaluihini.

Aina kun puhumme käsityöstä, jokaisen tekijän käsiala on erilainen. Mutta koska kyse on palvelusta, jonka asiakas ostaa, minusta on kohtuullista, että palvelu tuotetaan hänen tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti. Se on minulle sydämen asia <3 Ammattitaitoa unohtamatta!