Miten hoitoni muuttuivat opiskellessani koulutetuksi hierojaksi?

Aloitin elokuussa -17 hierojan ammattitutkintoon tähtäävät opinnot Espanjan Fuengirolassa. Olen aina pitänyt opiskelusta, (no ainakin lukion jälkeisistä opinnoista) ja katselen koko ajan uusia juttuja, joihin lähtisin mukaan. Hierojan opintojen aloittamisessa tarvitsin mietintäaikaa ja useamman henkilön sparrausta asiaan (kiitos varsinkin Birgitta ja Jaana). Etukäteen eniten minua mietitytti näytön vaatimuksista anatomian osaaminen latinaksi. Kielipääni ei ole koskaan ollut terävimmästä päästä ja ikä on tuonut mukanaan entisestään lisääntyneen tarpeen asioiden toistoille. Vain paria viikkoa ennen koulutuksen alkamista tein lopullisen päätökseni. Muutto Espanjan helteisiin ja hihojen kääriminen tapahtui nopeasti!

Kävimme kiinni hommiin heti ja käteemme lykättiin reisiluu ja huhheijaa siitä se lähti…teoriaa aamut ja sitten käytännön tekemistä toinen samanmoinen. 6 viikon opiskeluiden jälkeen iltapäivisin alkoi asiakastyöskentely. Teoriaopintojen edistyessä huomasin miten oma kehotietoisuuteni kehittyi. Sukelsin usein hyvin syvälle oman kehoni sisään opiskellessamme teoriaa. Näin omia luitani ja lihaksiani kolmiuloitteisesti sisältäni käsin. Anatomia siirtyi vähitellen sormenpäihini. Siirtyihän se onneksi juuri senverran aivojen muistilohkoihinkin, että sain kirjalliset tentit suoritettua, hyvä minä!

Asiakaspalvelu oli minulle luontevaa ja helppoa vuosien kokemuksen kautta, mutta ainahan uudenlainen tekeminen vaatii uudelleen asennoitumista. Eikä aina ollut helppo puhua ja tehdä vain opitun mukaisesti, koska muu tekemiseni on kuitenkin niin vahvasti läsnä kokoajan. Kouluympäristössä ei kuitenkaan ollut mahdollista vetää hengitysmeditaatiota täydellä teholla harjoitushoitojen aikana. Taisin sitä tehdä kuitenkin, koska opiskelukaverini mainitsivat, että Minnan verhojen takaa aina jossain vaiheessa kuuluu: Hengitä…

Jouluun asti opiskelut veivät suurimman osan ajastani ja energiastani, kevättä kohti homma alkoi keventymään ja focuksen säilyttäminen vaati enemmän ponnisteluita. Tehdessäni enemmän hierontoja, mutta kokoajan rinnalla myös muita hoitoja, ne alkoivat sulautua ja löytää yhteistä polkuaan. Hierontani muuttui läsnäolevammaksi ja muut hoitoni keskittyä enemmän kehon kokonaisvaltaisempaan huomioimiseen ja kosketukseen.

Tänä päivänä saadessani hoitaa ihmistä, en ajattele mitä työkalua käytän, vaan etenen ihmisen ja hänen senhetkisen tilanteensa mukaisesti. Voin ensin hieroa pahiten jumissaolevia lihaksia, sitten tehdä Horstmann-kehoterapiaa nivelten liikkuvuuden parantamiseksi ja solumuistin uudelleen koodaamiseksi. Energiahoidot ovat aina läsnä tavalla tai toisella kohdatessani asiakkaita.

Hoitotilanteissa koen olevani entistä syvemmin läsnä sekä itsessäni että asiakkaassani. Olen aina lähestynyt ongelmía sitä kautta, mikä asiakkaalle on luontevin. Toisille on helpompi puhua asioistaan, toinen haluaa hoivaa kipeään kohtaan, kolmas ei tiedä miksi on paha ja jännittynyt olo, saati sitten miten purkaa sitä. Neljäs ei ole huomannut mitään ongelmallista itsessään, mutta löytää kuitenkin itsensä vastaanotoltani. Lähden aina liikkeelle keskustelulla, kysymyksillä ja tilanteen analysointi ja tutkiminen saattaa edetä hyvinkin eri tavoin. Fyysisiä testejä, liikkeen havainnointia, elämäntilanteen kartoitusta, tunteiden pintaan nostattamista. Ihmisen kohtaamista tässä ja nyt.

Eniten asiakkailta tulee palautetta siitä miten hyvin löydän ongelman ytimen ja miten turvalliseksi ja rentoutuneiksi he tuntevat olonsa hoidossani. Jälkimmäinen onkin usein se avainasia, jolla asiakas mahdollistaa itse itselleen parantumisen. Hän uskaltaa tuntea pitkäänkin tukahdutettuja tunteita, jotka jumittavat kokemusta elämästä, jäykistävät ja jopa rikkovat kehoa ja nostavat stressiä. Kun tunteen antaa nousta ja purkautua ulos, sen jännite ja intensiteetti vapautuvat ja antavat tilaa olla, hengittää ja antaa elämän voiman virrata suljettuun paikkaan.

Eli mitä muuttui? Paljon ja kuitenkin vähän. Jatkan jo yli 10 vuotta tietoisesti kulkemaani polkua eteenpäin. Syvemmälle tuomitsemattomaan läsnäoloon ja luottamukseen, siihen että tietoisuuden valo auttaa meistä jokaista ottamaan oikeat askeleet eteenpäin.
Anna sinäkin itsellesi lupa astua eteenpäin! Jos koet tarvitsevasi hetkeksi rinnallesi kanssakulkijaa, olen käytettävissäsi <3