Kuljemme sumussa tietämättä mikä suunta on eteenpäin, mikä taaksepäin. Mielemme yrittää löytää tuttuja merkkejä, vahvistusta olettamuksellemme, järkeillä ja koota palapeliä tietämättä mitä kuvasta pitäisi tulla. Mieli, järki, logiikka, kaikki nämä mihin länsimainen ympäristömme, koulusta saamamme opetus ja oma egomme haluavat vahvasti keskittyä ja kuunnella niiden ohjausta.

Olen jo yli vuosikymmenen ajan yhä rohkeammin uskaltanut päästää automaattiohjauksesta irti ja kuunnella aina vain tarkemmin tunteitani, intuitiotani ja herkistyä ulkoisen sijaan sisäiseen ääneen. Välillä olen lentänyt kevein siivin ilman, että varpaankärkikään on hipaissut maanpintaa. Välillä olen ryöminyt madonreiästä pimeyteen kokemaan elämän raskautta. Alan vähitellen näkemään isompaa kuvaa ja ymmärtämään monen pienemmän polunhaaran valinnan merkitystä elämän mittaisella suunnistusmatkallani.

Välillä on uskallettava päästää ankkuri irti ja antaa tuulen lähteä viemään aivan uusille seuduille. Toisinaan on hyvä upottaa jalkansa ja kätensä syvälle maahan ja konkretiaan. Joskus tarvitsemme toisen ihmisen ehkä sattumanvaraisia sanoja herättelemään. Erilaisten ihmisten kohtaamiset, toistuviin tilanteisiin joutumiset ovat kaikki meille kartan merkintöjä, joita lukemalla voimme hapuilla sumun keskelläkin oikeaan suuntaan vievää reittiä ja joiden avulla meitä ohjataan. Jonain silmänräpäyksellisenä hetkenä sumu hälvenee ja näemme enemmän, kunnes sumu taas kietoo maiseman näkymättömiin.

Kyky katsoa peiliin, etsiä itsestään syytä ulkoisen maailman tarjoamiin ”epäonnistumisiin” ja negatiivisiin tunteisiin.
Ymmärrys, siitä että vain itseään pystyy muuttamaan.
Usko omiin sisäisiin tuntemuksiin.
Uskallus tehdä eri tavalla kuin ennen.
Rohkeus päästää irti, mutta myös rohkeus tarttua mahdollisuuksiin.
Toivo paremmasta, armon ja ihmeiden mahdollisuuden salliminen.
Rakkaus.
Rakkaus kaikkea Luojan luomaa kohtaan, niin lähimmäisiä kuin itseään. Erilaisuuden suvaitseminen, heikompien auttaminen.
Länäolo hetkessä.
Tasapaino.

Nämä ovat tärkeitä välineitä matkallamme. Kartta, kompassi ja taidot niiden käyttöön, kyky lukea ympäristöä ja löytää itselle sen hetkisiin taitoihin ja voimavaroihin parhaiten soveltuva reitti pitäen kuitenkin päämäärä kirkkaana mielessä.
Yhtenä hyvin tärkeänä asiana haluan nostaa esille myös tasapainon. Ei vain fyysinen tasapaino, joka sekin on tärkeä varsinkin vaikeassa maastossa edetessä, vaan tasapaino elämän eri osa-alueiden välillä. Tasapaino dualismin esiintuomien vastakohtien välillä. Sillä kahden ääripään väliltä löydät hyveen, tasapainon.

Matka jatkuu.